Kun yksi muuttuu kahdeksi

Eilen päättyi monen vuoden pohdinnat ja odottaminen. Pitkän odotuksen jälkeen meille muutti vihdoin pieni bordercollie Myytin Sinä Riität, tuttavallisemmin Rio. Olo on vieläkin epätodellinen, enkä voi uskoa, että pitkän odotuksen jälkeen jaloissa häärää taas pieni riiviö. Kuten arvata saattaa, olen enemmän kun innoissani, mutta samaan aikaan myös jännittää, kuinka sitä osaakaan enää pentua kouluttaa. Tarkoituksena olisi saada Riosta harrastuskaveri agilityyn ja tokoon sekä päästä yhdessä kokeilemaan myös muita, itsellenikin uusia lajeja. Aika kuitenkin näyttää, mihin meillä rahkeet riittää ja mitä kaikkea tullaan touhuamaan. Alkuun annetaan vauvan kuitenkin kasvaa rauhassa ja keskitytään hyvän suhteen luomiseen ja tutustutaan rauhassa toisiimme. :) Rio on ollut varsin reipas pentu ja kotiin päästyä se meni ensimmäisenä tutkimaan lelulaatikkoa.

Kuvat: © Taina Laakso

Vaihtelun vuoksi tokoa

Käytiin eilen illalla ottamassa Maijan ja Hukka-kelpien kanssa tokoa. Tehtiin kahdessa pätkässä Ruun kanssa. Ensin ohjattua ja seuraamista, toisessa pätkässä koemaisesti ruutu, zeta, tunnari ja hyppynouto. Vähäinen treeni näkyi suorituksissa, mutta oli siinä tekemisessä jotain hyvääkin. 

Halliin tullessa Ruu oli vähän lentoon lähdössä ja omasta mielestään tulossa tekemään agia, joten tehtiin alkuun muutama siirtymä treeni ja koitin saada Ruun mielentilaa paremmaksi. Kivasti pikkupörrö alkoikin keskittyä, mutta ohjattu tuotti silti päänvaivaa. Se onkin ehdottomasti meidän heikoin ja keskeneräisin liike tällä hetkellä.

Alkuun tehtiin pelkkä vasemmalle kapulalle lähetys ilman merkkiä ja keskikapulaa. Epävarmuutta oli liikkeessä ja lähettäessä tuli haukahdus. Tästä pieni palaute ja homma uusiksi, nyt ääntelyä tuli kapulaa suuhun nostaessa, joten en palkannut suorituksesta. Tehtiin vielä kertaalleen uusiksi ja nyt pääsin myös palkkaamaan. Pidettiin pieni tauko ja kävin laittamassa ruokapalkan valmiiksi odottamaan. Otettiin vielä kertaalleen oikea puoli ja siitä superpalkalle. Olipas tahmeeta! Jatkossa ohjattua ei vielä tässä vaiheessa kannata tehdä ensimmäisenä liikkeenä, vaan alle jotain helppoa ja kivaa, jotta saadaan itsevarmuus koiralle.

Ohjatun jälkeen vuorossa oli seuraamista käskytettynä. Tehtiin paljon pysähdyksiä ja käännöksiä. Seuraamisen alku olisi saanut olla napakampi, mutta ensimmäisen käännöksen jälkeen ilme muuttui paremmaksi,  vaikka ei se vieläkään ollut meidän parasta osaamista. Yksi täyskäännös oli hieman väljä ja peruutusaskelissa joudun huomauttamaan piippauksesta. Kivasti otti palautteen vastaan ja teki seuraavat askeleet hienosti. Pysähdysten perusasennot olivat mukavan nopeita, eikä R jäänyt miettimään  missään kohtaa omiaan. Seuraamisen jälkeen leikittiin ja sitten olikin Hukan vuoro tulla hommiin.

Toisessa pätkässä tehtiin koemainen, liikkeinä zeta, ruutu, hyppynouto ja tunnari. Zetassa liikejärjestyksenä oli seiso-istu-maahan. Ensimmäisen seisomisen meni istumaan, pöhh. Seisominen vaatii siis treeniä. Seisomisessa tarvii työstää käskyerottelun lisäksi myös tassujen paikallaan pysymistä myös silloin, kun kierrän koiran taakse. Muuten ihan kelpo suoritus, istuminen tosin olisi voinut olla vieläkin pikkuisen napakampi.

Toisena liikkeenä tehtiin ruutu. Merkin ja ruudun bongaaminen tuntui nyt vaikealta, mutta hyvin Ruu löysi tiensä merkille ja merkille meno oli kerrassaan hieno! Ruutuun lähetyksessä tapahtui pieni työtapaturma ja R meni ruutuun sivussa olevan tokohypyn kautta. Hölmöilyistä huolimatta olin tyytyväinen, että R löysi tiensä ruutuun ja teki liikkeen muuten varsin mallikkaasti, ilman ääntelyä.

Hyppynoudossa kapulan heitto meni todella vinoon ja annoin käsiavun varmistaakseni, että Ruu tulee hypyn kautta takaisin. Muuten kelpo suoritus!:)

Tunnarin palautuksessa ote kapulasta oli huono ja Ruu korjasi otetta sivulle tullessa. Muuten ei moitittavaa.

Siirtymät oli läpi koko koemaisen suorituksen todella hyviä ja olin niihin erittäin tyytyväinen. Nyt vain lisää treeniä ja laittamaan pakettia paremmin kokoon sekä tekemään häiriötreeniä varmoihin liikkeisiin. :)

Väsynyt shetlantilainen treenien jälkeen  ♥

Agiliitoa humputellen

Monta kertaa on taas ollut ajatuksissa kirjoittaa blogiin muistiinpanoja, mutta aina se on jäänyt, milloin mistäkin syystä. Nyt ajattelin kutenkin kirjoittaa muutamia mietteitä siitä, mitä meidän pitäisi treenata agilityn saralla ennen taukoa. Tämän vuoden kisat on kisattu ja joulutauollekin jäädään muutaman viikon päästä. Ensi viikonloppuna me ollaan vielä kuitenkin menossa Katja Ojansivun koulutukseen, jota odotan innolla.

Tänään käytiin taas Annen valmennuksessa ja ei mennyt treenit ihan putkeen, vaikka onnistumisiakin tuli.  Kivaa meillä oli joka tapauksessa ja se on aina pääasia!:) Saatiin kotiäksyksi pussin treenaamista niin, että koira tulee pussista ulos suoraan silloinkin kun ohjaaja ottaa hieman sivuttaisetäisyyttä. Tämän lisäksi treenilistalle tulee eteenmenot suorilta putkilta seuraavalle hypylle/esteelle, vaikka se olisi kauempanakin ja ohjaaja jäljessä. Tänään radalla se ei  onnistunut ilman palkkaa, vaan Ruu meinasi kääntyä katsomaan ohjaajaa, vaikka normaalisti irtoaakin hyvin esteille. Palkkailua siis paljon näistä ja vähitellen sitten häivytetään palkkaa niin, että koira toimii myös silloin,kun palkka ei ole odottamassa esteen takana. Pitää ottaa treenejä taas videolle, niin niistä voi seuratat koiran edistymistä vaivattomasti. 

Keppien erilaiset lähestymiset on ollut meillä viimeksi tehotreenissä ja kehitystä on selkeästi tapahtunut. Palkitsevaa huomata, että treeni tuottaa tulosta. Tämän päivän treeneissäkin R haki kepit superhienosti ja kesti hyvin oman liikkeeni ja sivuetäisyyden ottamisen.

Tokorintamalla on ollut melko hiljaista. Yritin saada meille joulukuun loppuun kisapaikkaa, mutta koe oli buukattu jo täyteen, joten EVL:n korkkaus menee ensi vuoteen. Ei pidetä sen kanssa kuitenkaan mitään paniikkia, vaan mennään kokeeseen kun hyvältä tuntuu ja saadaan koepaikka!:) Lisää tokopulinoita pitää kirjoitella ylös ensi viikolla kun saan treenisuunnitelmia tehtyä.

Käytiin tänään myös Tampereen keskustassa kapunkikävelyllä ja joulutorilla katsomassa vilinää pitkästä aikaa. Niin ja pääsihä Ruu käymään myös poliisilaitoksella, kun Sami kävi hakemassa passin!;) Ruu käyttäytyi varsin hienosti ja otti kaiken vilinän keskellä melko rennosti. Sellaisen koiran kanssa on kyllä helppo mennä paikkaan kuin paikkaan. :)

Kesän kuulumisia

Kesä on vaihtunut pikku hiljaa syksyyn ja omat opinntokin on lähtenyt rytinällä käyntiin. Kesään liittyy pajon hyviä muistoja ja onnistumisia, mutta myös ikävää, surua ja luopumisen tuskaa.

Heinäkuun 15. päivä tuli aika raskaan päätöksen, kun pieni punainen hörökorva, se ainoa ensimmäinen, Bambi, päästettiin vihreämmille niityille juoksemaan Vicksin luokse. Bambin lähtö oli aivan sen näköinen, iloisesti häntä heiluen, täysin omana itsenään, iloisena ja energisenä, se sai nukahtaa mun syliini. Vielä ell huoneessa se tarjosi innokkaana temppuja ja halusi tehdä hommia, täysillä - tottakai, kuten sen tyyli oli.  Bambi ei ollut se helpoin ensimmäinen koira, mutta se opetti mulle enemmän kuin mikään tai kukaan koskaan, niin ihmisenä kuin koirankouluttajanakin. Sillä tulee aina olemaan erityinen paikka mun sydämessä, kuten tietenkin jokaisella karvaisella perheenjäsenellä. Vain yksi voi kuitenkin olla ensimmäinen ja meillä se oli Bambi, maailman paras hörökorvainen tolleri meille.

Kesän aikana Bambi oli menettänyt paljon lihasmassaa ja laihtunut, vaikka ruokailut ja liikuntamäärä pysyi entisellään. Mastsolukasvaimet oli tehnyt tehtävänsä ja en halunnut, että pieni tulisydän joutuu kärsimään. Hengitysäänet eivät oleet enää täysin normaalit ja hyviä päiviä ei varmasti olisi ollut enää paljoa jäljellä. Luopumisen tuskaa sain työstää jo alkuvuodesta lähtien, jolloin ensimmäinen mastsolukasvain löydettiin ja poistettiin. Kaikki tehtiin, mitä tehtävissä oli ja me nautittiin jokaisesta päivästä ja yhdessä tekemisestä ihan loppuun asti, aivan järjettömän paljon. Ikävä on edelleen suunnaton, mutta on helpottunut olo siitä, että me tehtiin varmasti oikea päätös ja riittävän aikaisin. Eläimen ja oman rakkaan lemmikin kipu ja kärsimys tai pelko siitä, että toiseen sattuu, on ainakin itselleni todella raskasta. Koiranomistajana on mielestäni oltava tarpeeksi vahva tekemään raskaatkin päätökset karvaisen perheenjäsenen parasta ajatellen.

Ensin tuntui, etten pystyisi ottamaan tolleria enää ikinä ja olin haudannut ajatuksen pienestä punaisesta jo aikaisemminkin. Tollereiden terveys ja luonneominaisuudet mietityttävät, mutta muutama kuukausi ilman tolleria on saanut miettimään, että EHKÄ vielä joskus sittenkin JOS kiva yhdistelmä löytyy ja tollereiden terveysasiat menevät parempaan suuntaan. Sen aika ei kuitenkaan ole nyt, eikä ainakaan vielä moneen vuoteen.

Ruun kanssa kesällä koettiin paljon mukavia hetkiä ja onnistumisia. Agilityn puolella on tullut ihan mukavasti tuloksiakin. Arvokisanollat ensi vuodelle on yhtä 0-tulosta vailla valmiina ja toinen agi-sertikin saatiin elokuun lopussa nollavoitolla. Elokuun loppu oli kaiken kaikkiaan aika huikea, käytiin vaeltamassa kolilla ja sieltä suunnattiin auton nokka kohti agilitykisoja. Koli vei kauniilla maisemilla mun sydämen ja sinne on päästävä vielä uudelleenkin. Agikisat kruunasivat vielä koko reissun ja kotiintuomiseksi saatiin 3 nollaa, kaksi nollavoittoa ja yksi 3. sija.  Tuplanolla ja voitto on siis jo plakkarissa ensi vuoden arvokisoihin.

Nyt muutama viikko ollaan jouduttu olemaan pois agin viikkotreeneistä Ruun juokujen vuoksi, mutta onneksi ne alkaa olla nyt ohi. Huomenna kisataan Laukaassa piirinmestaruuksista ja saa nähdä ratkeaako neiti liitoksistaan kun pääsee taas radalle. Huomenna piirinmestiksissä mun on tarkoitus ohjata myös treenikaverin koiraa, borderterrieri Damia. Melko jännää, mutta hauskaa! :)

Toko on jäänyt nyt vähemmälle, mutta tarkoitus on ryhdistäytyä senkin saralla ja pyrkiä kirjoittamaan treeneistä myös jotain tänne. Meidän tokoilu on ollut viime aikoina lähinnä vain lenkkien yhteydessä tehtyä pientä humputtelua, muutamia kimppatreenejä lukunottamatta, mutta välillä on hyvä vaan ottaa rennosti!:)

Juhannuksen viettoa ja vähän kuuntelutreeniä

Juhannusta vietettiin mökillä Hämeenkyrössä, jonne jäimme vielä muutamaksi päiväksi juhannuksen jälkeenkin. Rentoa mökkifiilistä ja koirat saivat nauttia ulkoilusta. Eilen ryhdistäydyin ja otin pienet tokotreenit, kun muuten on tullut nyt vain lenkkeiltyä ja nautittua olemisesta. Otettiin ruutua, merkkiä, tunnaria (+kapulan pitoa) ja muutama i-m-s vaihto. Tehtiin treenin lopuksi myös kuuntelutreeniä.

Aluksi otin tunnarin hämykäskyillä ja R nostatti hämykäskyistä liikaa virettä, sillä lähetyksessä tuli vinkaisu. :/ Pidin pienen puhuttelun tästä ja tehtiin homma uusiksi. R mokasi vielä toisella kerrallakin, joten nyt pidin astetta kovemman puhuttelun ja kolmas kerta sujuikin hienosti. Treenitauon jälkeen tuntui neidillä olevan hieman liikaa intoa, eikä R meinannut pystyä hillitsemään itseään. Haistelu ja palautus oli kuitenkin hyviä ja kivasti rauhoittuu haistelemaan kapuloita, vaikka olisikin korkeammassa vireessä.
Tämän jälkeen otimme pari toistoa merkkiä, jonka jälkeen lähetys merkiltä ruutuun. R oli varsin pätevä ja vauhti ruutuun oli vallan mainio. Meillä oli kentällä kaksi ruutua, joten otettiin toisto vielä toiseenkin ruutuun.  Merkille lähetyksessä yritti tarjota ensimmäistä ruutua, joten kävin viemässä R:n merkille ja tehtiin homma alusta. Selvästi ensimmäinen ruutu olisi vieläkin houkutellut, mutta malttoi keskittyä ja mennä merkille. Merkille palkkaus ja lähetys toiseen ruutuun. Tämä oli hieno ja Ruusta näki, kuinka se keskittyi ja kokosi itsensä. Tehtiin myös ruudun loppuosa käskytettynä, mutta en kutsunut Ruuta seuraamaan, vaan kävin palkkaamassa ruutuun.

Tämän jälkeen otettiin pieni kuuntelutreeni, sijoitin merkin ruudun viereen ja laitoin tunnarikapulat isolle kasalle. Ensin lähetin R:n merkille ja sieltä tunnarikapuloille, jonka jälkeen tunnarikapulan kanssa piti kiertää vielä kukkapenkki. Merkille lähetyksessä tunnarikapulat veti kovasti, joten pieni huomautus tästä ja homma uusiksi. Nyt keskittyi paremmin ja palkkasinkin merkille. Meno tunnarikapuloille ja työskentely kapuloilla näytti ok:lta, mutta nappasi suuhun oman viereisen kapulan, joka oli sentin-parin päässä omasta. Höh. Nämä ovat olleet Ruulle harvinaisia, enkä halunnut luoda painetta liikkeeseen, joten jätin huomioimatta väärän tuonnin ja lähetin uudestaan kapuloille. Nyt oma nousi varmasti ja kukkapenkin kietäminen kapula suussa sujui mallikkaasti. Ote kapulasta oli jopa tavallista parempi ja palautus hieno!
Toisena kuuntelutreeninä tein merkille lähetyksen, mutta matkalla käskytinkin R:n maahan. Tämä oli hieno. Merkillä jumpattiin i-m-s, joista ensimmäinen vaihto oli hieman hidas ja näytti, että R meinasi painua maahan, mutta viime hetkellä tajusi, mitä siltä pyydettiin. Toinen vaihto ok. Tämän jälkeen lähetin kiertämään taas kukkapenkkiä ja pyysin sivulle. Sivulletulossa peppu saisi tipahtaa nopeammin, joten jatkossa oteteen taas treeniin nopeat sivulletulot!

Kaiken kaikkiaan treenistä jäi oikein hyvä fiilis, vaikka kuuntelutreeni oli selkeästi hieman hankala ja pieni shetlantilainen joutui miettimään hurjan paljon, kun rikottiinkin kaavoja. Ruulle pitää selvästi rikkoa paljon kaavoja ja tehdä erilaista treeniä, sillä se alkaa helposti ennakoimaan ja pitämään asiota itsestäänselvyyksinä sekä kangistuu kaavoihin. :D

Huomenna meillä onkin luvassa agitreenit ja koitan saada ladattua reissukuvia koneelle, jotta saadaan tänne blogiinkin hieman piristystä tylsien tekstien vastapainoksi. :)

Kesän kuulumisia

Muutin blogin kaikille näkyväksi ainakin toistaiseksi.:) Kesä on hurahtanut käyntiin, vaikka ilmojen puolesta ei siltä tunnukaan.
Kesän alussa käytiin pyörähtään TOKO-kokeessa ja saatiin kuin saatiinkin VOI1 pistein 291. Sen jälkeen tokoa ei ollakaan treenattu juuri lainkaan. Eilen pitkästä aikaa otettiin ruutua ja merkkiä muutaman kerran. Hyvin oli asiat muistissa, vaikka taukoa onkin ollut useita viikkoja.:) Pitäisi aktivoitua vähän tokonkin osalta ja alkaa treenaamaan EVL:n liikkeitä kuntoon. Ne on vielä ihan vaiheessa ja koemaisia suorituksia ei olla tehty viime kokeen jälkeen. :D

Viime viikonloppu vierähti Tampereella agin SM-kisoissa ja nyt on Ruun kanssa ensimmäiset arvokisat korkattu. Päästiin kisaamaan sekä lauantaina JATin joukkueessa että sunnuntaina yksilöissä. Itsellä oli todella rento fiilis koko viikonlopun ja pää pysyi hyvin kasassa sekä koiralla että jopa ohjaajalla. En oikeastaan edes jännittänyt ennen radalle menoa.
Lauantain joukkuerata oli kaikkiaan ihan hyvää menoa ja tuloksena harmittava 5, mutta olin hurjan tyytyväinen keppeihin, sillä Ruu selvitti vaikean keppikulman hienosti!:) JATin minien joukkue sijoittui lopulta 17. Sunnuntaina R liikkui radalla lauantaita nopeammin ja yhdessä tekeminen tuntui oikein mukavalta. Tuloksena meille kuiten HYL ja kisaviikonloppu meidän osalta päättyi siis siihen. Olen kuitenkin hirmuisen tyytyväinen, sillä saatiin arvokasta kokemusta ja on mulla vain aivan mahtava kisakaveri. :)

Viikkoa ennen SM-kisoja käytiin juoksemassa parin radan verran Pieksämäellä ja Ruu sai ensimmäisen agisertinsä nollavoitolla. Fiilis oli aika huikea ja samalla saatiin myös oikeus osallistua MM-karsintoihin. Tämän vuoden tavoitteet on siis jo ylitetty reilusti ja tarkoitus on jatkaa harrastamista samalla asenteella kuin tähänkin asti: tavoitteellisesti, mutta ei missään nimessä vakavasti vaan rennosti, yhdessä tekemisestä nauttien. :) Reilu viikon päästä olisi tarkoitus siis suunnata Rovaniemelle MM-karsintoihin ja mennä hakemaan lisää kokemusta sekä päästä seuraamaan upeiden koirakoiden suorituksia. Sitä ennen nautitaan kuitenkin mökkeilystä ja perinteisestä juhannuksesta saunomisineen!:)

Kesän treenisuunnitelmissa on vireen hallinta ja hiljainen työskentely tokossa sekä koemaisten treenien tekeminen. Lisäksi ohjattu, EVL:n ruutu ja tunnari vaatii treeniä.

Agin puolelta tarkoituksena on treenata lyhyitä treenejä ja vahvistaa koiran itseluottamusta helpoilla vauhtiradoilla. Tarkoituksena saada lisää vauhtia ja luottoa koiraan, että uskallan jättää sitä suorittamaan esteet enemmän itsenäisesti ja lähteä liikkeelle aikaisemmin. Lisäksi pitäisi treenata nopeita kontakteja, erityisesti keinua ja keppikulmia. :)